Helsinkiläistä siltarumpupolitiikkaa, osa 3.

3. Vaikutukset viraston toimintaan. Tämä on alueellistamisen potentiaalinen pääongelma, jonka kritisointiin alueellistamisen ongelmista aidosti kiinnostuneet ja toisaalta Helsinkiläisten puolustajiksi profiloituvat järkevät henkilöt keskíttyvät.

Ensinnäkin jo aiemmin mainittu henkilöstön vaihtumiskysymys. Selvää on, että jos merkittävä osa viraston vakinaisesta henkilöstöstä vaihtuu, kestää jonkin aikaa ennen kuin toiminta palaa entiselle tasolleen. Vaikka maakunnissa saatavan henkilöstön sitoutuneisuus työnantajaansa saattaa olla Helsinkiä parempaa, siirtymisajan ongelmat voivat olla niin vakavia, ettei aluellistamiseen ylipäätään kannattaisi ryhtyä. Tai ainakin se kannattaisi tehdä käytännössä siten, että virat täytettäisiin maakunnissa vasta kun täytettävät vanhat viranhaltijat jäävät eläkkeelle. Tällöin siirtymät voivat kuitenkin olla yksinkertaisesti liian pitkiä.

Toinen keskeinen ongelma on sidosryhmäyhteistyö. Jos kaikki keskeiset sidosryhmät ovat Helsingissä ja siellä joudutaan jatkuvasti ramppaamaan lähes koko henkilökunnan toimesta, voi aluellistamisen kannattamattomuuskynnys laskea. Jotkut johtajat ja erikoisasiantuntijat tietysti aina matkustavat ja sen takia ei kannata mitään hanketta hylätä. Tosiasiassa kuitenkin monet alueellistetut virastot, kuten Mavi, ovat lähinnä paikallisviranomaisia ja käytännön toimijoita ohjeistavia, jolloin tärkeimmät sidosryhmät ovat hajotettuna ympäri maan. Samoin Mavia koskeva lainsäädäntökin tulee pääosin Brysselistä eikä Helsingistä. Yleisesti voitanee sanoa, että toimeenpanevia virastoja on helpompi siirtää, kuin säädösvalmistelua tekeviä.

Myös jo aiemmin mainitsemanti Aalto -yliopisto on esimerkki valtion hankkeesta, joka pitää tehdä juuri pääkaupunkiseudulle ja sinne pitää voida ohjata myös suurempia resursseja kuin muiden yliopistojen hankkeisiin. Elinkeinoelämää palvelemaan suunnitellun yliopiston tulee olla juuri elinkeinoelämän lähellä... Sinisilmäisimmät tietysti uskovat, että Aalto -yliopistolla haetaan jotain tieteellistä höttöä, eikä kansallista kilpailukykyä... No saahan sitä uskoa.

Se, että kaikkien virastojen kohdalla kuitenkin huudetaan samaa ”pakko olla pääkaupunkiseudulla” -hokemaa, syö uskottavuudelta myös silloin, kun alueellistaminen oikeasti on hölmöä... Kuinka moni muistaa sadun lammaspaimenen sudenhuudoista:) On tilanteista, joissa alueellistaminen ei kannata, mutta niitä eivät voi olla kaikki hankkeet.

Pahimmassa skenaariossa käy niin, että kohu hidastaa alueellistamista, mutta toisaalta paineet maakunnissa kasvavat yliopistouudistuksen suhteen. Kun opetusministeriksi nousi Henna Virkkunen, on olemassa kaikki edellytykset siltarumpupolitikoinnille yliopistouudistuksessa... Aalto -yliopistolle ei saa antaa enempää rahaa kuin muille, ainakaan ei enempää kuin Jyväskylän yliopistolle. Sen jälkeen koko huippuyliopistohanke alkaa vesittyä, kun Otaniemen teekkareille tarkoitettua rahaa joudutaan siirtämään pieniin nais- ja vähemmistötutkimusyksiköihin ympäri maan.