sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Helsinkiläistä siltarumpupolitiikkaa, osa 1.

Lääkelaitoksen alueellistamisesta on tunnetusti noussut hirvittävä häly. Erityisen tärkeää vastustaminen on luonnollisesti ollut helsinkiläispolitikoille ja -lehdille. Kommentoinnin taso on normaaliin tapaan vaihdellut komentoijan perehtymiskyvyn ja osaamisen mukaan... Osa kohusta on kuitenkin saatu aikaan sellaisella argumentoinnilla, että on väistämättä jäänyt pohtimaan: voiko kommentoija olla noin pihalla vai onko hän vain härski populisti? Kommentoinnit ovat koskeneet pääasiassa muutamaa eri kategoriaa, joita on syytä käsitellä erikseen: 1. Työntekijöiden asema, 2. Virastojen siirtämisen kalleus ja kansantaloudelliset vaikutukset ja 3. Vaikutus virastoiden toimintaan Myös itse käsittelen aiheita samassa järjestyksessä ja eri kirjoituksissa.


1. Alueellistamisen vastustamisessa perusargumenttina on käytetty sitä, etteivät työntekijät halua muuttaa. Elämä on rakennettu yhteen paikkaan ja sieltä muuttaminen on vaikeaa esimerkiksi ystävyyssuhteiden menettämisen pelossa tai puolison työllistymisvaikeuksien vuoksi. Jotkut ihmiset myös ilmeisen aidosti pitävät maakuntakeskuksia erityisen kurjina paikkoina asua(Jotain minulle käsittämätöntä, mutta minulle käsittämättömiä asioita on tietysti paljon). En siis epäile tippaakaan sitä, etteivät monet työntekijät olisi haluttomia muuttamaan muualle, mutta kysymys kuuluukin: Mitäs sillä on väliä?


Työntekijällä on tietysti mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa(sen vaikutuksia viraston toimintaan käsittelen kohdassa 3), niin kuin moni lääkelaitoksen työntekijä on tehnytkin. Siirrettävien virastojen työntekijäthän aina kertovat, kuinka koko henkilökunta koostuu pitkälle koulutetuista huippuammattilaisista ja samaan hengenvetoon mainitsevat, kuinka kaikki sidosryhmät aina ovat pääkaupungissa. Jos näin on, niin olisi se perin outoa, jos kyseiset henkilöt eivät kykenisi löytämään korvaavaa työpaikkaa muualta Helsingistä. Viraston siirrostahan yleensä tiedotetaan kuitenkin muutamaa vuotta ennen tosiasiallista töiden siirtoa, jolloin aikaa korvaavan työpaikan etsimiseen on yllin kyllin. Korvaava työ ei kuitenkaan aina ole aivan yhtä autuaaksi tekevä, kuin se mikä alueellistettaessa muualle siirtyy, mutta maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät pysty yhdistämään unelmiensa työpaikkaa ja unelmiensa asuinpaikkaa, jolloin edessä on kompromissi niiden välillä. Tietysti voidaan väittää, ettei yhteiskunnan tule särkeä näitä jo toteutuneita unelmatilanteita, mutta alueellistamispäätös todennäköisesti luo vastaavan tilanteen jollekin toiselle. Voihan pääkaupunkilaisen onni tietysti olla tärkeämpi, mutta silloin mennään siltarumpupolitiikkaan.


Työntekijöiden kurjalla tilanteella meuhkaavat pääkaupunkilaiset ovat siinä mielessä kaksinaismoralistisia, että he ovat aina ensimmäisinä vaatimassa Kemijärven kaltaisissa tilanteissa lisää työvoiman liikkuvuutta rakenteellisen työttömyyden torjumiseksi ja talouskasvun kiihdyttämisessä. Toisin sanoen he vaativat yleensä ihmisiä muuttamaan työn perässä. Tässähän he aina ovat täysin oikeassa, mutta kyllä saman työvoiman liikkuvuuden tulee koskea samalla lailla myös pääkaupunkiseudun asukkaita. Muualta Suomesta on iät ja ajat muutettu työnperässä eikä ole mitenkään kohtuullista kaataa alueellistamishankkeita vain siksi, että osa työntekijöistä ei halua muuttaa. He kuitenkin ovat moneen muuhun työpaikan siirtymisuhan alla elävään verrattuna hyvässä asemassa, koska töiden jatkuminen on varmaa - myös Helsingissä korvaavien tehtävien etsimisen vuoksi - ja koska Helsingistä on helppo löytää myös valtionhallinnon ulkopuolisia töitä.


Sinänsä on mielestäni liiallista pehmeyttä keksiä muuttohaluttomille korvaavia virkoja Helsingissä. Tämä on kaikkiin muihin työttömyyden uhkaamiin verrattuna älytöntä muutosturvapaapomista. Kyllä Voikkaalaiset ja Kemijärveläisetkin joutuvat itse etsimään alueeltaan töitä(monesti huonommin palkattuja) tai muuttamaan muualle... Ja he eivät edes ole nimittäneet itseään huippukoulutettuiksi ammattilaisiksi ja he eivät asu alueella, jossa kaiken järjen mukaan tulisi olla päteville ihmisille korvaavia työpaikkoja.


Myös pääkaupunkiseudun virkamiesten virkasuhde-eduissa täytyisi olla joku kohtuus.

2 kommenttia:

Jere L kirjoitti...

Toinen asiahan minkä pääkaupunkilaiset ovat hiljattain hoksanneet on se, että lääkelaitoksen tilojen vuokrasopimus on voimassa vuoteen 2019 asti ja tästä syystä "veronmaksajille syntyy miljoonien vuokratappiot kun rakennusta pidetään tyhjillään". Tuntuu vaikealta kuvitella, etteikö valtiolla tai yksityisillä tahoilla olisi käyttöä Mannerheimintiellä sijaitsevalle kiinteistölle. Mielestäni tässä syntyykin veronmaksajille lähinnä säästöä kun kiinteistö Suomen arvokkaimmalta alueelta päätyy muuhun käyttöön ja lääkelaitos sijoitetaan Kuopioon jossa tonttimaa on huomattavasti halvempaa.

KI kirjoitti...

Katso seuraava teksiti