Liliuksen palkka, kunnanjohtajan palkka ja julkisen sektorin palkka

Viimeaikoina on keskusteltu paljon palkkojen oikeudenmukaisuudesta. Kolme otsikoissa mainittua tahoa ovat olleet eri näkökulmista esillä, kun on oikeudenmukaisuudella on revitelty suuntaan jos toiseen.

Luontevinta on varmasti aloittaa Liliuksella. Palkkiot ovat olleet eittämättä hyviä, sitä tuskin kiistänee kukaan. Johtajien tulospalkkaus sinänsä on erinomaisen hyvä asia. On pelkästään luontevaa, että jos firmalla menee hyvin, saa johtajakin osansa. Se, onko siivu kohtuullinen, on oma lukunsa, mutta jonkinlaisilla markkinoilla korvaukset kuitenkin määritetään, eikä yksittäinen firma voi päättää maksaa huomattavasti vähemmän kuin muut, ainakaan jos haluaa kilpailla ykkösketjun johtajista.

Mielenkiintoista kuitenkin on, että julkisuudessa puhutaan kuin tavallinen kansalainen lähtökohtaisesti maksaisi optiot. Näinhän asia ei ole kuin korkeintaan pelkästäään kotimarkkinoilla toimivien yritysten osalla. Se, että Nokia maksaa optioita johtajilleen on tulonsiirto pääasiassa amerikkalaisilta ja japanilaisilta eläkesäätiöiltä Suomen valtiolle ja johtajalle(optiothan verotetaan ansiotulona, jolloin valtio haukkaa niistä leijonanosan). Fortumin osalta valtiolle optiot ovat melko lähellä nollavaikutusta, kun valtio saa Fortumista tuloja myös osingonjaon muodossa.

Mielestäni tulonjaollinen ongelma ei kuitenkaan missään tapauksessa ole palkitsemisjärjestelmien osalta olennainen. Verottaja kuittaa kohtuullisen siivun joka tapauksessa ja jos miljardööriomistaja haluaa maksaa löysin perustein rahaa miljonäärijohtajalle ja valtiolle, niin ketäs se haittaa. Oma lukunsa tietysti on se, että monen rahaston välillisiä omistajia ovat tavalliset eläke-, osake- ja rahastosäästäjät, mutta keskustelun kärki ei missään nimessä ole olut omistajaparoissa, vaan johtajaretkuissa.

Kun tulospalkkio yleensä laukeaa tietynhetkisen osakekurssin mukaisen arvon pohjalta ja toisaalta huono kehitys ei vie johtajalta mitään, on syytä olla hyvin tarkka siinä, millaisia palkitsemisjärjestelmiä käytetään. Olennaista olisi, että muusta kuin yritysjohdon toimista johtuvat toimialan kannattavuuspomput eivät suhteettomasti näy korkeina palkkioina. Tämä vaatisi merkittävän osan palkkiosta sitomista esimerkiksi siihen, että yrityksen osakekurssin paranee merkittävästi suhteessa samalla toimialalla toimiviin yhtiöihin. Toinen merkittävä parannusmahdollisuus, olisi kypsymisajan pidentäminen, jolloin riskiä runsaasti sisältävät toimet saattaisivat mennä mönkään ennen kuin palkkioita ehditään rahastaa. Lisäksi tulee harkita malleja, joissa johtaja joutuu sitomaan järjestelmään myös omaa rahaansa, jolloin riski ja tuotto kulkevat paremmin yhdessä. Kolmanneksi olisi syytä korostaa myös vakavaraisuuteen ja sijoitetun pääoman tuottoon liittyviä mittareita. Vaikka osakekurssi kertoo paljon, ei se aina kerro aivan kaikkea. Toki osakekurssin irrottaminen palkitsemisesta kokonaan olisi väärin. Palkitsemisjärjestelmät eivät siis ole lähtökohtaisesti pahoja, ne pitää vain huolella rakentaa. Jos palkitaan johtajaa firmassa, jolla oikeasti menee hyvin, ei se ole keltään muulta kuin omistajalta pois, ja jos omistaja ei valita, olkoot muutkin hiljaa. Runsas palkitseminen huonosta hoidosta on jo eri asia ja järjestelmä tulee vain rakentaa niin, ettei huonosta johtamisesta miljoonia makseta. Liliuksen kohdalla on tietysti surullista, ettei kukaan väitä Fortumia hoidetun huonosti. Vaikka toimiala ja markkina-asema ovat mikä ovat, kertoo edellinen lause valtiosta omistajaohjaajana paljon, valitettavan paljon.

Sitten kunnanjohtajiin. Heistä tyydyn toteamaan, että ikiliikkuja on keksitty. Nimittäin kunnanjohtajan palkka. Hommahan toimii niin, että kaikki kaupungit ja kunnat haluavat pitää viiteryhmänään samankokoisia ja itseään vähän suurempia kaupunkeja ja kukaan ei halua verrata itseään vähän pienempiin kuntiin. Mitäs siitä seuraa? 80000 asukkaan kaupunki vertaa kaupunginjohtajansa palkkaa 90000 ja 110000 asukkaan kaupunkiin ja toteaa, että johtajan palkan ollessa pienempi kuin suuremmissa vertailukaupungeissa se pitää nostaa samalle tasolle ja oikeastaan vähän ylikin kompensoimaan vanhaa jälkeenjääneisyyttä.(Unohtamatta sitä, että kaikkien kaupunkien johtajat ja luottamushenkilöt keksivät, miksi juuri tämän kaupungin johtaminen on erityisen vaikeaa. Syyksi kelpaa esimerkiksi Ruotsin, Venäjän, Norjan tai meren läheisyys, kielivähemmistö tai sen puute, monipuolinen tai yksipuolinen elinkeinorakenne, saaristo- ta sisämaakaupunkiasema ja niin edelleen...) Kun palkka nostetaan yli edellisten kaupunkien johtajien palkoista, niin johan 90000 ja 110000 kaupungit heräävät ja toteavat, että eihän 80000 asukkaan kyläpahasen kaupunginjohtaja voi ansaita suurempaa palkkaa kuin meidän johtajamme... Ja palkat nousevat, jolloin 80000 asukkaan kaupunginjohtaja on taas jälkeenjäänyt. Sitten herää 70000 asukkaan kaupunki, joka mielestään kuuluu samaan viiteryhmään, ja kierros alkaa alusta.

Näitä kaupunginjohtajapalkkoja pitäisi jonkun oikeasti miettiä. Onko se johtaminen oikeasti paljon vaativampaa, kuin vaikka hovioikeuden presidentin, alueverojohtajan, te-keskuksen johtajan tai ministeriön kansliapäällikön tehtävien hoitaminen? Valtionhallinto kuitenkin ehkä olisi parempi vertailukohta kuin elinkeinoelämä, vaikka jotkut muuta uskottelevat.

Lopulta sitten julkiseen sektorin työntekijöiden palkkoihin ja työetuihin. Kuopio aikoo lomauttaa kunnan työntekijöitä, jolloin kaupungin työntekijät vaativat veronkorotuksia lomautuksen sijaan, jotta kaikki kaupunkilaiset, eikä vain julkisen sektorin työntekijöitä saadaan talousvaikeuksien maksumiehiksi. Siirrytään sata kilometriä etelään ja Varkauteen, jossa teollisuuden suuren työttömyyden keskellä jouduttiin säästämään(ongelmana Varkaudessa ei ollut niinkään lepsu julkisentalouden hoitaminen, kuten Kuopiossa, vaan kaupungin kokonaisvaltaisen surkea tilanne alueiden välisessä kilpailussa). Tällöin kunnan työntekijöiden viesti oli, että heiltä ei saa viedä mitään etuja, olipa muiden kaupunkilaisten tilanne mikä hyvänsä. En tiedä onko kenenkään muun mielestä ristiriitaista, että kunnan työntekijöitä ei saa laittaa kupungin tehottmomuudesta yksin kärsimään, mutta yksityiseltä sektorilta irtisanottujen ja lomautettujen vero- ja maksutaakkaa pitää korottaa ja elintasoa heikentää, jotta kituvan kaupungin kuntatyöntekijät saavat säilyttää etunsa. Lapsella ja sairaalla voi tarpeen mukaan ratsastaa eri suuntaan.