Keskustan saamasta vaalirahoituksesta edellisissä eduskuntavaaleissa on älämölötty taas kohtuuttomuuksiin asti. Mediasta täytyy kyllä taas kommentoida jotain. Katselin Huomenta Suomesta Tuija Braxin haastattelua ja toimittaja moneen kertaan korosti, että on jotenkin epäilyttävää, jos tuetaan vain yhtä puoluetta. Ei voinut taaskaan muuta kuin ihmetellä toimittajien tyhmyyttä tai todennäköisemmin tahallista vääristelyä. Eikö jotakin puoluetta tai ihmistä tueta vaaleissa juuri sen takia, että sen tavoitteiden toteutumista toivotaan? Samalla logiikallahan voitaisiin ajatella, että on väärin, jos henkilö vaaleista toiseen tekee talkootyötä saman puolueen hyväksi. Omasta puolestani voin todeta, että jatkossakin oma talkootyöni menee lähinnä kokoomuksen hyväksi. Jos media saisi päättää, minun pitäisi oikeastaan varmaan kuulua jollekin oikeusministeriön mustalle listalle.
Mutta mutta... Toimittajaa enemmän minua suututtaa tässä asiassa vihreiden toiminta. Vihreissähän tavataan aina leimata kokoomus ja keskusta elinkeinoelämän rahaa saaviksi marioneteiksi. Toisaalta samalla paheksutaan ammattiyhdistysliikkeen rahan ja palkatun työvoiman käyttööä vasemmiston kampanjoinnin tukena. Vihreät pyrkivät luomaan kuvaa, jonka mukaan he ovat ainoa avoimin kortein pelaava puolue. Se ilmoittaa rahavirtansa ja muutenkin esiintyy avoimuuden keulakuvana. Itse uskon vihreän totuuden olevan ihan jotain muuta.
Jos kaikki muu vaalityön tukeminen avataan, olisi syytä läpivalaista myös luonnon- ja ympäristönsuojeluun keskittyvien yhteisöjen vaalituki. Mitä puoluetta ja minkä puolueiden ehdokkaita nämä järjestöt eniten rahoittavat. Entäs sitten työaika? Olen melkoisen varma, että vähintään osa greenpeacen, maan ystävien, luontoliiton ja muiden vastaavien järjestöjen työntekijöistä on käyttänyt työaikaansa vihreiden vaalityön tukemiseen. Miten se eroaa soppatykeillä seisovista SAK:n työntekijöistä? Se nyt ainakin on varmaa, että kyseisten järjestöjen vaalienalusmainonta on aina ollut koordinoitu tukemaan vihreitä. Eli toiminta on juuri samaa kuin SAK/SDP -kytkös.
Mielestäni tämä ympäristöjärjestöjen ja vihreiden kytkös on kaikkein törkein. Yleensähän SAK:n kohdalla mouhotaan siitä, että veronmaksajat joutuvat haluamattaan lystin rahoittajiksi. Tottahan se on, että jäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia, mutta vihreiden korruptiosta veronmaksajat maksavat vieläkin enemmän. Nämä järjestöt nimittäin ovat uusmaalaisia nuorisojärjestöjäkin kovempia valtionapupumppuja. Niiden osalla tosiasiallisten kannattajien maksuosuus on usein merkittävästi pienempi kuin ammattiyhditysliikkeellä. Ja jos verrataan piilotuen osuutta kaikista järjestön kuluista, väitän ympäristöliikkeiden myös ohjaavan paljon ay-liikettä suuremman osan varoistaan vaalityöhön.
Kaikkein pahin juttu tässä vihreiden tuessa nähtiin kuitenkin silloin, kun ympäristöministeri Lehtomäki halusi leikata ympäristöjärjestöjen tukia ja palkata rahoilla virkamiehiä ympäristöhallintoon. Vihreät raivostuivat ja vaativat, että rahoja ei saa leikata. Perusteena oli tietysti se, että ympäristöjärjestöjen asiantuntijaresurssit ovat tärkeitä ja järjestöt tarvitsevat tukea palkkojen maksamiseen. Näiden järjestöjen asiantuntijaksi pääsemistähän merkittävästi edesauttaa aktiivisuus vihreässä liikkeessa. Ohjaamalla rahaa järjestöille vihreät varmistavat tukea vaalikamppanjoihinsa ja edistävät samalla omien jäsentensä urakehitystä tarjoamalla massiivisen määrän valtion tosiasiassa maksamia työpaikkoja – vihreille. Näistä järjestöistä myös nykyisin helposti noustaan niihin ympäristöministeriön virkoihin, joiden määrää vihreät toki haluavat kasvattaa, kunhan rahat eivät ole pois heidän lähijärjestöiltään. Myös näiden järjestöjen asiantuntijoiden lausuntoihin voidaan perustellusti suhtautua samoin kuin EK:n tai SAK:n asiantuntijoiden lausuntoihin: Jos faktat ovat kunnossa, niin ainakin johtopäätökset ovat poliittisia.
Tämä rakennelma on Suomessa aivan uniikki selänraaputusjärjestelmä, jonka kulut maksaa aina veronmaksaja. Tuloksena saamme myös vahvasti yhteen suuntaan politisoituneen ympäristöhallinnon virkakoneiston, joka ei todellakaan halua jättää poliittisen linjan määrittämistä politikoille ja tyydy valmistelevaan ja toimeenpanevaan rooliin. Jos minä päättäisin, ympäristöjärjestöjen asiantuntijarahoitusta leikattaisiin rajulla kädellä ja säästyneillä rahoilla palkattaisiin virkamiehiä ympäristöhallintoon. Nämä virkamiehet voisivat hoitaa samoja asiantuntijatehtäviä, jotka vihreiden mielestä ovat lainvalmistelussa niin tärkeitä. Vaikkei ympäristöministeriö olekaan suosikkiministeriöni, niin silloin ainakin valinnoissa jouduttaisiin pidättäytymään julkisen viran täyttämisen edellyttämissä vaatimuksessa ja asiantuntijoilla olisi virkavastuu. Tällöin myöskään valtion rahoittamaa asiantuntijatyötä ei välttämättä aina käytettäisi ydinvoiman ja tekoaltaiden vastustamiseen sekä vesistöjä pilaavien lintujen pesimärauhan suojelemiseen. Ja ainakaan virka-ajalla ei tehtäisi vaalikamppanjaa!!!
Tämä kuitenkin pilaisi vihreän korruptiopumpun. Saattaa siis lopulta olla jopa niin, että vihreät eivät ole samanlainen puolue kuin kaikki muutkin, vaan Suomen KORRUPTOITUNEIN puolue. Jos Suomessa olisi aito osaava ja kriittistä journalismia harrastava media, niin vihreiden ja ympäristöjärjestöjen suhteessa olisi tutkivan journalismin paikka. Luulen, että tässä asiassa odottavan aika tulee olemaan pitkä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ympäristö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ympäristö. Näytä kaikki tekstit
lauantai 13. kesäkuuta 2009
maanantai 12. tammikuuta 2009
Helsingin sanomat ja KHO
Helsingin sanomien juttu Somaliaan palautettavaksi määrätystä 26 -vuotiaasta elämäntaparikollisesta on keskusteluttanut paljon viimeaikoina. Allekirjoittanut on yllättäen (: KHO:n karkotuspäätöksen vankkumaton kannattaja ja ainoastaan harmittelee yhden karkotuksen toteutumatta jäämistä. Täytyy myös todeta, ettei Helsingin sanomien toimittajakaarrin negatiivinen suhtautuminen karkotukseen tullut yllärinä. Se vain jotenkin ihmetyttää, että HS:n käsitys Korkeimman hallinto-oikeuden asemasta ja ammattitaidosta voi HS:n mukaan vaihdella niin suuresti sovellettavasta lainsäädännöstä riippuen.
Suomalainen oikeusjärjestelmä tunnetusti lähtee siitä, että ylimmät oikeusasteet, kumpikin osaltaan, tulkitsevat lainsäädäntöä ja antavat lainkäyttöä ohjaavia ennakkoratkaisuja(KHO nyt tietenkään ei ole aivan yhtä puhdas prejudikaattikone, mutta kuitenkin). Siitä, onko korkein hallinto-oikeus ammattitaitoinen, voidaan tietysti olla montaa mieltä, kuten siitäkin ohjaavatko jäsenten tosiasialliset subjektiiviset mielipiteet harkintaa virallisten oikeuslähteiden rinnalla(yläpuolella). Kritiikkiä voidaan ja tulee antaa, jos päätösten uskoo olevan vääriä, mutta jotenkin säällisesti pitäisi kyetä erottamaan lainsäätäminen ja -tulkitseminen ja samoin pitäisi myös yrittää olla johdonmukainen käsitys KHO:n asemasta koko tulkittavan lainsäädännön osalta.
Esimerkiksi itse olen todella surullinen korkeimman hallinto-oikeuden tavasta tulkita vesilakia Vuotoksen altaan rakentamisen kieltävällä tavalla ja toivoisin lakia nopeasti muutettavan rakentamisen mahdollistavaksi. Tunnustan kuitenkin sen, että tilanne on mikä on, kunnes lakia muutetaan. Olen toki voinut lohduttautua sillä, että tuomioistuimet eivät kuitenkaan Suomessa voi juuri kieltää lakien muuttamista, vaikka voivatkin päättää niiden tulkinnasta hyvin laajasti. Jos vesilain ehdotonta luvanmyöntämisestettä koskevaa pykälää muutettaisiin siten, että valtioneuvostolle annettaisiin mahdollisuus antaa poikkeuslupia yhteiskunnan kokonaisedun nimissä, ei korkeimman hallinto-oikeuden jäsenillä olisi enää mahdollisuutta pilata hyvinvoinnin rakentamistyötä Suomessa. (Onneksi Suomessa ei ole USA:n kaltaista perustuslakituomioistuinta, joka ilman minkäänlaista vastuuta kellekään kieltää demokraattisesti säädettyjen lakien soveltamisen, laajentamalla tulkintaa perustuslain jostain kohdasta oman poliittisen mielipiteensä suuntaan).
Oma käsitykseni KHO:n toimivallasta on myös siltä osin yhdenmukainen, että eduskunta voisi halutessaan karkotuksesta huolestuneena säätää, että mikään rikos ei saa koskaan olla ulkomaalaisen Suomessa asumisen este, tai jotain sellaista. Tällöin jatkossa ei lainsoveltamisessa annettaisi vaikutusta nyt tehdylle hyvälle päätökselle. Vähemmistövaltuutettu varmaan juoksisi pää kolmantena jalkana avustamaan pykälien kirjoittamisessa.
HS taas on ottanut toisenlaisen, sanotaan vaikka vasemmistolais-viherrysrelatiivisen, kannan KHO:n päätösten prejudikaattivaikutukseen. Vesilain osalta ei ole ongelmaa kirjoitella jatkuvasti, että asia on tuomioistuimissa loppuunkäsitelty, eikä siihen saa enää poliitikkojen toimesta koskea. Tässä asiassa KHO ei siis ole pelkästään oikeassa vesilaintulkinnassaan, vaan niin oikeassa, ettei saisi edes myöhemmin muuttaa lakia ja muita asiaan vaikuttavia oikeuslähteitä. Tuomiovallan ohella siis lainsäädäntövaltakin oltaisiin valmiita antamaan KHO:lle, kunhan päätös on poliittisesti oikea - tai paremminkin vihertävän vasen.
Mutta mutta... Kun KHO päättää karkottaa somalikriminaalin, niin sehän ei ymmärrä oikeasta laintulkinnasta mitään ja nyt tarvitaan armahdusta Haloselta tai jotakin ulkomaista tuomioistuinta jossain korjaamaan epäpätevän KHO:n huonoa työnjälkeä. Voihan se toki niin olla, että KHO:hon on saatu laadukasta asiantuntemusta ympäristöoikeuden tulkinnasta, mutta ulkomaalaislait ovat paremmin HS:n hippitoimittajien hanskassa, jolloin on pelkästään oikein, että KHO:n ratkaisujen oikeuvaikutuksilla pitää olla näiden asiaryhmien osalla valovuoden pituinen ero.
Kannattaisi varmaan rekrytoida HS toimituksesta muutama hallintoneuvos, jotka päättäisivät, että oikea tapa tulkita ulkomaalaislakia on kerätä Suomeen varkauksiin ja huumekauppaan yhdistetyllä sosiaaliturvalla eläviä nuorukaisia, jotka ovat vapaa-ajalla(ja työssä) taipuvaisia pahoinpitelyihin ja raiskauksiin. Kun tällainen päätös olisi saatu aikaan, niin HS voisi vaikka pääkirjoituksessa linjata, että asia on tuomioistuimissa loppuun käsitelty, eikä lakia saa koskaan poliitikkojen toimesta muuttaa.
Suomalainen oikeusjärjestelmä tunnetusti lähtee siitä, että ylimmät oikeusasteet, kumpikin osaltaan, tulkitsevat lainsäädäntöä ja antavat lainkäyttöä ohjaavia ennakkoratkaisuja(KHO nyt tietenkään ei ole aivan yhtä puhdas prejudikaattikone, mutta kuitenkin). Siitä, onko korkein hallinto-oikeus ammattitaitoinen, voidaan tietysti olla montaa mieltä, kuten siitäkin ohjaavatko jäsenten tosiasialliset subjektiiviset mielipiteet harkintaa virallisten oikeuslähteiden rinnalla(yläpuolella). Kritiikkiä voidaan ja tulee antaa, jos päätösten uskoo olevan vääriä, mutta jotenkin säällisesti pitäisi kyetä erottamaan lainsäätäminen ja -tulkitseminen ja samoin pitäisi myös yrittää olla johdonmukainen käsitys KHO:n asemasta koko tulkittavan lainsäädännön osalta.
Esimerkiksi itse olen todella surullinen korkeimman hallinto-oikeuden tavasta tulkita vesilakia Vuotoksen altaan rakentamisen kieltävällä tavalla ja toivoisin lakia nopeasti muutettavan rakentamisen mahdollistavaksi. Tunnustan kuitenkin sen, että tilanne on mikä on, kunnes lakia muutetaan. Olen toki voinut lohduttautua sillä, että tuomioistuimet eivät kuitenkaan Suomessa voi juuri kieltää lakien muuttamista, vaikka voivatkin päättää niiden tulkinnasta hyvin laajasti. Jos vesilain ehdotonta luvanmyöntämisestettä koskevaa pykälää muutettaisiin siten, että valtioneuvostolle annettaisiin mahdollisuus antaa poikkeuslupia yhteiskunnan kokonaisedun nimissä, ei korkeimman hallinto-oikeuden jäsenillä olisi enää mahdollisuutta pilata hyvinvoinnin rakentamistyötä Suomessa. (Onneksi Suomessa ei ole USA:n kaltaista perustuslakituomioistuinta, joka ilman minkäänlaista vastuuta kellekään kieltää demokraattisesti säädettyjen lakien soveltamisen, laajentamalla tulkintaa perustuslain jostain kohdasta oman poliittisen mielipiteensä suuntaan).
Oma käsitykseni KHO:n toimivallasta on myös siltä osin yhdenmukainen, että eduskunta voisi halutessaan karkotuksesta huolestuneena säätää, että mikään rikos ei saa koskaan olla ulkomaalaisen Suomessa asumisen este, tai jotain sellaista. Tällöin jatkossa ei lainsoveltamisessa annettaisi vaikutusta nyt tehdylle hyvälle päätökselle. Vähemmistövaltuutettu varmaan juoksisi pää kolmantena jalkana avustamaan pykälien kirjoittamisessa.
HS taas on ottanut toisenlaisen, sanotaan vaikka vasemmistolais-viherrysrelatiivisen, kannan KHO:n päätösten prejudikaattivaikutukseen. Vesilain osalta ei ole ongelmaa kirjoitella jatkuvasti, että asia on tuomioistuimissa loppuunkäsitelty, eikä siihen saa enää poliitikkojen toimesta koskea. Tässä asiassa KHO ei siis ole pelkästään oikeassa vesilaintulkinnassaan, vaan niin oikeassa, ettei saisi edes myöhemmin muuttaa lakia ja muita asiaan vaikuttavia oikeuslähteitä. Tuomiovallan ohella siis lainsäädäntövaltakin oltaisiin valmiita antamaan KHO:lle, kunhan päätös on poliittisesti oikea - tai paremminkin vihertävän vasen.
Mutta mutta... Kun KHO päättää karkottaa somalikriminaalin, niin sehän ei ymmärrä oikeasta laintulkinnasta mitään ja nyt tarvitaan armahdusta Haloselta tai jotakin ulkomaista tuomioistuinta jossain korjaamaan epäpätevän KHO:n huonoa työnjälkeä. Voihan se toki niin olla, että KHO:hon on saatu laadukasta asiantuntemusta ympäristöoikeuden tulkinnasta, mutta ulkomaalaislait ovat paremmin HS:n hippitoimittajien hanskassa, jolloin on pelkästään oikein, että KHO:n ratkaisujen oikeuvaikutuksilla pitää olla näiden asiaryhmien osalla valovuoden pituinen ero.
Kannattaisi varmaan rekrytoida HS toimituksesta muutama hallintoneuvos, jotka päättäisivät, että oikea tapa tulkita ulkomaalaislakia on kerätä Suomeen varkauksiin ja huumekauppaan yhdistetyllä sosiaaliturvalla eläviä nuorukaisia, jotka ovat vapaa-ajalla(ja työssä) taipuvaisia pahoinpitelyihin ja raiskauksiin. Kun tällainen päätös olisi saatu aikaan, niin HS voisi vaikka pääkirjoituksessa linjata, että asia on tuomioistuimissa loppuun käsitelty, eikä lakia saa koskaan poliitikkojen toimesta muuttaa.
Tunnisteet:
Helsingin sanomat,
KHO,
maahanmuutto,
ulkomaalaiset,
Vuotos,
ympäristö
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)